Palasina

Miksi jätit minut hauraaksi?
Miksi et painanut savea tiukempaan,
taputellut reilulla kädellä,
polttanut kovaksi?
Miksi kerta kerran jälkeen
joudun keräämään palaseni,
ja kokoamaan ne uudestaan
ja uudestaan?

Miksi et antanut enemmän rohkeutta
ja vähemmän pelkoa?
Miksi et antanut enemmän järkeä
ja vähemmän tunteita?

”Elämä kyllä kovettaa sinua aikanaan”,
minulle sanottiin, kun olin nuori.
Milloin, kyselen, milloin minä tulen kovaksi
ja vahvaksi?

Kerran rajan toisella puolella
toivon, että olet minua vastassa.
Esitän sinulle monta kysymystä.
Tai ehkä niillä ei ole enää väliä.
Juoksen sinua vastaan
kuin pieni lapsi.
Otat minut syliin. Saan olla siinä hiljaa
ja kauan.
Silität päätäni ja sanot:
”Minä sinut tein, sinä olet minun.”
Katson ylöspäin
ja näen valon.

 

Maarit Alhosaari
Kirjoittaja työskentelee pappina Kotka-Kymin seurakunnassa

Hajonnut saviruukku ja ruukun palasia kivisessä maassa.