Parempi toivo

On valitettavaa, että usko voi olla ihmisiä erottava asia. En tarkoita vain kristittyjen eripuraa ja rakkaudettomuutta. Usko salaliittoteorioihin on ollut sosiaalisia suhteita hajottava tekijä. Olemme seuranneet Yhdysvalloissa olevia salaliittoteorioita ja covid-19-rokotuksiin liittyviä epäluuloja. Uskomiseen liittyvien asioiden äärellä jaottelemme herkästi itsemme akselille ”Me oikeassa olijat ja nuo väärässä olevat”.    

Usko ja epäusko on ensi sunnuntaina jumalanpalvelusten aiheena. Voisiko ns. oikeassa ja väärässä olemisen ja siitä nousevan epäluulon sijaan olla toista kunnioittava, hyväksyvä ja kuunteleva erimielisyys? Me kaikki taidamme liikkua edestakaisin elämäntilanteestamme riippuen uskon ja epäuskon janalla. Jos sallimme sen itsellemme, miksi emme sallisi sitä muille?

Uskossa on aina kyse tavalla tai toisella saavutetusta turvallisuudesta. Uskomme ei muutu väittelemällä. Se voi muuttua, jos voimme tarjota toiselle ihmiselle paremman toivon kuin mikä hänellä sillä hetkellä on. Se toteutuu rakastamalla.

Kari Rautiainen
Kirjoittaja työskentelee Haminan seurakunnan pappina.

Musta risti nojaa harmaaseen kiveen.
Kuva: Hanna Aaltonen / Kirkon kuvapankki