Onko teillä mitään syötävää?

Takavuosina eräs työtoverini ilmestyi ulko-ovelle. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: ”Onko teillä mitään syötävää? Minulla on ihan kauhea nälkä.” Jääkaapissa oli onneksi sen verran ateriantähteitä, että nälkäinen sai syödäkseen. Kahvitkin juotiin ruoan päälle, pakasteesta sulatettujen pullien kera. Sitten päästiin vaihtamaan kuulumisia.

Päivän evankeliumissa (Luuk. 24: 36-49) kerrotaan, että opetuslapset saivat Ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen vieraakseen. Opetuslapset pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Jeesus vakuutteli olevansa lihaa ja luuta, kuten hekin. Sitten hän sanoi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” Opetuslapset antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Opetuslapset toipuivat järkytyksestään. Sen jälkeen Jeesus antoi heille tehtäväksi kertoa hänestä ilosanomaa kaikille kansoille. Ensin opetuslasten oli kuitenkin odotettava, että he saavat voimakseen Pyhän Hengen.

Mitä teemme, kun ovellemme kolkuttaa nälkäinen lähimmäinen? Korona-aikana ruoka on pakattava hänelle mukaan tai annettava rahaa sen ostamiseen. Tärkeintä on, että avaamme ovemme. Oven avaaminen voi olla myös osallistumista hädänalaisten auttamiseen keräyskampanjan kautta. Pääsiäisen ilosanoma rohkaiskoon meitä avaamaan paitsi ovemme myös mielemme Jeesukselle.

Jari Savinainen
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan seurakuntapastori

Leikkuulaudalla leipä, leipäsiivu, tomaatteja ja salaattia.
Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio