Kastepäivä

Tiedätkö oman kastepäiväsi? En tiedä minäkään. Syntymäpäivän jokainen tietää, mutta kastepäivä jää unohduksiin. Muistan kyllä yhden kastepäivän. Silloin oli kirkkovuoden aiheena Kasteen lahja. Sinä päivänä kastoin oman poikani. Olihan se erityinen päivä, koko suvun juhla, mutta myös pyhä juhla, missä pieni ihminen liitetään siihen suureen perheeseen, johon kaikki kastetut kuuluu. Kaste on aina erityinen juhla, oli kastettava minkä ikäinen tahansa.

Useammat meistä eivät tiedä omaa kastepäiväänsä. Se ei haittaa, tärkeää on tietää, että on kastettu. Aikuisena saamme turvautua kasteeseen. Jumala on luvannut pitää minusta hyvää huolta. Otsaani on piirretty ristinmerkki, pelastuksen merkki. Olen Kristuksen oma, tapahtui elämän aikana mitä tahansa.

Kaste on sakramentti, pyhä toimitus, missä Jumala on läsnä. Hän lahjoittaa ihmiselle aivan erityisiä lahjoja, sellaisia lahjoja, joita ihminen tarvitsee elämää ja ikuisuutta varten. Kasteessa lahjoitetaan pelastus eli syntien anteeksiantamus. Se annetaan ikään kuin etukäteen, ennen kuin lapsi on ehtinyt tekemään mitään, mitä voisi synniksi kutsua. Toinen lahja on Pyhä Henki. Sitä pyydetään rukouksessa: Lahjoita Pyhä Henkesi tälle lapselle, joka on siunattu pelastuksen merkillä.

Lapsella on yleensä perhe, kummit ja suku ympärillä. Hän ei ole yksin. Aikuiset ovat häntä tukemassa ja auttamassa elämän varrella. Aikuisetkaan eivät ole yksin. Meillä on toinen toisemme ja Taivaan Isä, jonka puoleen voimme kaikissa elämäntilanteissa kääntyä.

Tuomi Larvi
Kirjoittaja on pastori Kotka-Kymin seurakunnassa

Kastettava vauvaa pidellään kastemaljan päällä.