Odotus

Joulu lähestyy, mutta asiat eivät ole entisensä. Tautitilanne pahenee ja rajoitukset tiukkenevat. Ei pääse tapaamaan läheisiä tai harrastamaan. Ei pääse tapahtumiin tai juhliin. Kaikkialla pitää olla varovainen ja välttää ihmisiä. Ehkä joku muukin on miettinyt: ”Tulisi edes lunta, että olisi edes vähän valoisampaa!”

Toivon kipinöitä on kuitenkin ilmassa. Rokoteuutiset täyttävät lööppien kärkilistat ja parantuneiden kertomukset valavat uskoa, että moni selättää sairauden. Lähikontaktien vähetessä pysähtymiselle ja ajatuksille on jäänyt enemmän aikaa. Joulu tulee tänäkin vuonna ja sen sanoma luo toivoa. Vaikeista ajoista on ennenkin selvitty. Emme ole tämän asian kanssa yksin.

Olen joka ilta laulanut lapsilleni eri joululaulun vähän kuin joulukalenterina. Tai siitä se lähti liikkeelle. Kävikin niin, että huomasin, että laulan yhtä lailla itselleni. Tuntuu, että moni laulu puhuu tänä vuonna syvemmin kuin ennen, kun kiire ja taustakohina ovat hiljentyneet. Ehkä näin sydämeeni joulun teen!

Ville Holopainen
Kirjoittaja työskentelee Haminan seurakunnan kasvatuksen pappina.

Jäisen ikkunan takana palaa punainen kynttilä.