Leirikesästä

Jo alakouluikäisenä rakastin sitä, kun loman alettua sai pakata laukun ja lähteä leirille. Lapsena leireilyssä parasta olivat varmastikin kaverit ja se, että mukavaa tekemistä oli koko ajan.

Nykyisessä työssäni vastaan seurakuntamme rippikoulutyöstä. Tänä keväänä olen tuntenut suurta helpotusta, kun koronatilanne on kääntynyt sen verran parempaan suuntaan, että leirien järjestäminen on mahdollista.

Leirit ovat minulle edelleen hyvin rakkaita. En voi olla miettimättä, mikä sitten aikuisena on se leirille vetävä voima.

Uskon leirielämän suurimman vahvuuden olevan, että siellä on mahdollisuus ottaa taukoa muusta elämästä ja keskittyä olennaiseen. Se olennainen voi olla henkilöstä riippuen hyvin moni eri asia: oma hyvinvointi, ihmiset ympärillä tai Jumala. Hiljentyminen, sosialisoituminen tai ero tavalliseen.

Toivon sinulle sellaista kesää, jonka aikana ehdit keskittyä itsellesi olennaiseen – vietitpä sitten kesää leirillä tai et.

Petra Harju
Kirjoittaja työskentelee Kotka-Kymin seurakunnan kasvatuksen pappina.

Leirinuotion ympärillä lasten käsiä paistamassa vaahtokarkkeja.
Kuva: Heidi Nevalainen