Aarteet

Muistan kuinka lapsena sivupihalla olevassa rapakivessä loistava ”kissankulta” oli hienon näköistä. Leikeissämme se oli kultaa, suuri aarre, sehän välkehtikin aivan kullan lailla ja oli kullan väristä.

Koronan myötä ihmissuhteet, hartausohjelmat, puutarhatyöt, käsityöt ja luonnossa liikkuminen ovat nousseet arvoonsa. Olemme siis huomanneet, että maalliset aarteet eivät kannattele ihmistä poikkeuksellisina aikoina. Raha helpottaa tietysti elämää, mutta tarvitsenko niin paljon kaikkea tyydyttävään, mielekkääseen ja onnelliseen elämään? Voisinko olla kiitollinen siitä, mitä minulla on? Voisinko jakaa omastani jossain muodossa muille?

Raamattu puhuu katoavista ja katoamattomista aarteista. Omaisuus on katoavaa, eikä sitä saa kuoltuaan mukaansa, mutta Jeesuksessa on katoamaton aarre, joka säilyy kuolemankin jälkeen. ”Missä on aarteesi, siellä on sydämesi” sanotaan Matteuksen evankeliumissa. Missä sinun aarteesi on?

Minna Teräväinen
kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa

Metsäpolku, jonka reunoilla kasvaa mustikanvarpuja.