Koti-iskä

1. adventista se taas alkaa: 9kk:n hoitovapaa. Jään vuoden ikäisen kuopuksemme kanssa kotiin. Kuvio on minulle tuttu; olin esikoisemmekin kanssa hoitovapaalla. Sen aikana opittiin kävelemään, juoksemaan ja kiipeämään. Puhettakin alkoi tulla, vaikka sana ”isi” antoi odottaa itseään. Päiviin mahtui ulkoilua, vaipanvaihtoa, pyykinpesua, siivoamista, ruuanlaittoa ja niitä lapsiperheen metatöitä. Päiväunet ja ruokailut rytmittivät tätä kaikkea.

Minun on myönnettävä, että kaikki päivät eivät olleet pelkkää aurinkoa. Uudet hampaat valvottivat ja sotkivat aika ajoin rytmin. Päättömästi ryntäilevää ja kiipeilevää lasta piti koko ajan pitää silmällä. Välillä ruoka ei maistunut ja välillä lapsella oli kuumetta.

Mutta samalla tuo jakso oli todella merkityksellinen. En vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Koen, että on siunaus, että minun on mahdollista jäädä taas lapseni kanssa kotiin.

Suosittelen vilpittömästi: jääkää isät hoitovapaalle, jos se vain on perheellenne mahdollista. Uskon, ettette kadu.

Ville Holopainen
Kirjoittaja työskentelee Haminan seurakunnassa varhaisnuorisotyön pappina.

Mies, jonka päällä paita, jossa teksti