Kenen syy?

Oman lapsen parantumaton sairaus nostaa vuosien vieriessä monta kertaa pintaan syyllisyydentunteen. Olisiko voinut toimia aikoinaan toisin? Miksi näin kävi? Vanhempia on myös helppo syyllistää. Ulkopuolelta katsoessa saattaa kuvitella tietävänsä paremmin.

Syyllisen etsiminen vastoinkäymisiin on ikivanha ilmiö: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" opetuslapset kysyivät Jeesukselta ja osoittivat miestä tien sivussa. Ja minä vuosia sitten lääkäriltä: ”Mikä lapsen sairastumisen aiheutti? Pitääkö tuntea syyllisyyttä?”

”Ei tarvitse. Sinulla kävi vain hemmetin huono tuuri”, lääkäri sanoi ja osoitti sanansa sekä isälle että lapselle.

”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki”, Jeesus vastasi opetuslapsilleen.

Lääkärin ja Jeesuksen sanat eivät ratkaise kärsimyksen ongelmaa.

Mutta on tämä päivä, ja ne ihmiset, jotka on uskottu lähelle. Tämän päivän mahdollisuus rakastaa.

Juha Tanska
Kirjoittaja on Haminan seurakunnan kirkkoherra