Sallikaa lasten tullaPieni lapsi makkara ja pillimehu kädessä istuu alttarilla ja katsoo ristiä.

Muutama viikko sitten olin viemässä papereita kirkkoherranvirastoon Karhulassa. Mukana oli 2,5-vuotias poikani. Tulimme Karhulan torilta, josta pikkumiehen matkaan oli tarttunut makkara ja pillimehu. Sovitellessani avainta toimiston lukkoon poika hihkaisi riemuissaan: ”Äiti, risti! Minä tähän istu!” Poika oli mennyt avoimesta ovesta kappeliin ja istahtanut alttarikaiteelle ennen kuin ehdin edes reagoimaan. Ensimmäinen ajatukseni oli komentaa pikkuinen pois. Eiväthän ketsuppinen grillimakkara, pillimehu ja lippalakki sopineet alttarille.

Mutta ennen kuin sanat tulivat suustani, päässäni alkoivat soimaan Jeesuksen sanat: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.”

Me aikuiset usein yritämme piilotella todellista minäämme alttaria lähestyessämme, pyhävaatteisiin tai muuttuneeseen käytökseen. Niin kuin Jumala muka ei näkisi sen läpi! Miksi emme lähestyisi ristiä omana itsenämme? Missäpä ihmisellä olisi parempi olla, kuin ristin äärellä? Istu sinäkin tähän!

 

Enna Järnstedt
Kirjoittaja työskentelee Kotka-Kymin seurakunnassa kasvatuksen pappina