Immanuel – Jumala on meidän kanssamme

Kun odottamaton osuu kohdalle ja on koottava koordinaatit uudelleen,
kun horisontti huojuu ja maisema menee mullinmallin,
kun maa vapisee jalkojen alla niin kuin käteni tarttuessaan haasteeseen,
silloin minä rukoilen:
olethan sinä, Jumala, meidän kanssamme?

Kun uutiset uhkaavat turvallisuutta ja suunnitelmat suistuvat raiteiltaan,
kun aikomukseni ajetaan nurkkaan ja hallitsematon haluaa ottaa ohjat,
kun elämä esittää pelkkää ensi-iltaa eikä sitä voikaan kelata taaksepäin,
silloin minä huokaan:
ole sinä, Jumala, meidän kanssamme.

Kun joulumieli juuttuu sohvan alle eikä rauha rakennukaan rikkauksin,
kun haaveet ajautuvat hajalleen ja lahjalista laajenee loputtomiin,
kun haluaisin vain kaikessa hiljaisuudessa kuunnella sisimpäni ääntä,
silloin minä toivon: että tänäkin jouluna
sinä, Jumala, olet meidän kanssamme.

Kun uni yllättää Joosefin ja Maria kohtaa enkelin,
kun päätös perheen puolesta on lupaus luottamuksesta,
kun lapsi antaa kaikille enemmän kuin kukaan uskaltaa kuvitella,
silloin minä tunnen:
että sinä, Jumala, olet meidän kanssamme.

Kun sitten kutsut minua suunnitelmasi suojaan ja annat tarkoituksen,
kun näytät väylän ja sytytät kynttiläni välkkymään,
kun uskoni, intoni tai ymmärrykseni määrästä huolimatta vain johdatat ja vahvistat,
silloin minä luotan ja tartun:
sinä, Jumala, olet tässäkin hetkessä meidän kanssamme.

Ville Tikkanen
Kirjoittaja on Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappi

Puinen pieni risti, jota kädet pitelevät.
Kuva: Sanna Krook / Kirkon kuvapankki