Mä mistä löytäisin totuuden

Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa joutuu miettimään, onko tämä totta vai harhaa. Välin elämä tuo tullessaan tilanteita, joissa joutuu ihan tosissaan kysymään: Onko tämä totta? Totuuden erottaminen valheesta ja oikean erottaminen väärästä ei ole aina helppoa. Nämä kysymykset ovat usein myös kulttuurisidonnaisia. Tämän sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on totuus ja harha. ”Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat kristittyä totuuteen.” Näin meille opetetaan.

Jumalan tunteminen ja Hänen tahtonsa kyseleminen vaativat viipymistä Jumalan kasvojen edessä. Se ei edellytä meiltä mitään erityistä paikkaa tai hetkeä. Se voi tapahtua missä vain; kirkonpenkissä, merenrannalla, metsässä, vuoteessa yönhiljaisuudessa – joskus myös yhdessä läheisen ihmisen kanssa. Tätä kohtaamista auttaa myös se, jos siihen liittyy Jumalan sana. Oikeastaan se edellyttää Jumalan sanan läsnäoloa tavalla tai toisella. Sillä sanassaan ja sanansa kautta Jumala puhuu meille – ainakin useimmiten. Joskus myös toisen ihmisen sana voi puhutella ja hoitaa meitä. Mutta on syytä myös tarkkailla, onko tuo puhe lähtöisin ihmisestä vai Jumalasta.

Jumala tahtoo meille aina hyvää, silloinkin kun Hän nuhtelee tai varoittaa meitä sanansa kautta. Ihmisen aikeet eivät aina ole vilpittömiä. Siksi elämää kannattaa tarkkailla Jumalan sanan valossa.

Voimme pyytää psalminkirjoittajan sanoin: ”Sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!” Ps. 51:8

Hannu Marttila
Kirjoittaja työskentelee rovastina Kotka-Kymin seurakunnassa

Kotkan kirkon tyhjät puupenkit, joiden päädyssä ristikoriste.