Viimeisten luukkujen ääreltä

Viime viikkoina olen avannut joulukalenterin luukkuja. Ensimmäiset niistä tuntuivat helpottavilta, sillä poikkeuksellinen vuosi oli viimein edennyt viimeiseen kuukauteensa. 

Nyt kun suurin osa luukuista on avattu, olen huomannut, että joulukuun eteneminen ei tuonutkaan onnea. Luukuista ei paljastunut ratkaisua pandemiaan. Seesteinen onnellisuus, rauha ja vanha normaali eivät koittaneetkaan kalenterin etenemisen myötä.

Nykytilanne muistuttaa meitä kuitenkin ensimmäisestä joulusta.

Kun Jeesus syntyi maailmaan, pyhällä perheellä ei ollut kattoa pään päällä. He olivat kaukana kotoa. Vauva saapui keskelle kaaosta, poikkeusoloja ja keskeneräisyyttä – ja ympäröivän yhteiskunnan leimat iskivät lujaa.

Jouluna Jumala asettuu paikalle, joka on odottamaton. Jumala tunteekin todellisuuden, jossa nyt elämme. Hän on myös täällä – ehkä tänä vuonna aivan erityisellä tavalla.

Petra Harju
Kirjoittaja työskentelee Kotka-Kymin seurakunnan kasvatuksen pappina

Käsi avaamassa joulukalenterin luukkua.