Oveen kolkutetaan

Oven takana odottaa hyvä ystäväsi, jota et ole hetkeen tavannut. Tervehdit häntä iloisesti: vaikka et yllätysvierailuista kovasti pidäkään, on silti kiva nähdä. Isompi yllätys odottaa vieraasi selän takana, kun huomaat, että ystäväsi on liikkeellä kahdentoista työtoverinsa kanssa. Pyydät heidät peremmälle, vaikka vähän hirvittääkin: onkohan ruokaa tarpeeksi? Ovatko he kaikki tosiaan jäämässä yöksi? Hetken kuluttua selviää, että ovat. Nälkäisiltäkin isot miehet vaikuttavat. 

Asut siskosi kanssa kämppiksinä ja sisko on onneksi kotona. Keittiössä auttamisen sijaan hän istuu alas. Ystäväsi porukan keskushahmona saa häneltä tietysti eniten huomiota. 

Väsyttyäsi huushollaamiseen alkaa siskon käytös mennä tunteisiin. Patistelet häntä töihin sinua auttamaan. “Etkö voisi sanoa tuolle, että auttaisi minua eikä vain istuskelisi”, sanot ystävällesi. Yllätyt jälleen. Ystäväsi kehottaa sinua olemaan stressaamatta ja kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa. Vain yksi asia, se kaikkein tärkein juttu elämässä, on nyt tarpeen. 

Martta yllättyy, kun Jeesus ei pidäkään olennaisena vieraanvaraisuuden koodin noudattamista tai muuta tiukkaa suorittamista. Rauhoittuminen Jeesuksen seurassa oli tärkeämpää kuin ulkoiset puitteet ja toisilta omaksutut säännöt. 

Meidät tavalliset ihmiset Jeesus haluaa kohdata arjen keskellä. Häntä varten ei tarvitse pestä ikkunoita tai siivota kaappeja. Hänen seurassaan voi tuntea vapautta, iloa ja rauhaa. 

Pitkän päivän jälkeen istut rauhassa kotosalla, kun ovikello soi. Muistat Raamatun sanan: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3: 20) 

Mikko Lehtovaara
irjoittaja on kirkon nuorisotyönohjaaja, basisti ja veneilijä

Punainen ovi hirsiseinässä.