Sydänäänet

Astun veteen ja kävelen päättäväisenä raput alas asti. Vesi ympäröi minut, se tuntuu pehmeältä ja sulkee syliinsä. Hengitän sisään, hengitän ulos. Muistan ystävän sanat: ”sisimpäsi on lämmin”. Olen haaveillut avantouinnista pitkään ja nyt minä uin!

Kokemus on pyhä. Sylikokemus, jonka jäljiltä olen täynnä iloa ja rauhaa.

Ihminen pääsee elämässään syliin vaihtelevasti. Muistaa elämänsä sylit. Siksi olen päättänyt, että aina kun lapsi haluaa syliini, otan hänet vastaan; kaikki muu maailmassa saa pysähtyä, sillä sylinä olo on nyt tärkeintä. Myötätuntoinen syli antaa turvan ja sulattaa ihmisen sisintä.

Ihminen on ihme: osaa sulkea syliinsä myös pelkällä katseella!

Koivun huurteiset, auringossa timantteina kimaltelevat oksat laskeutuvat minua kohti, kuin Jumalan siunaavat kädet. Painan korvani kiinni puun runkoon ja kuuntelen sydänääniä.

Jumala sulkee syliinsä, ympäröi kaikkialta ja kuiskaa: sisin on lämmin, luota vaan!

 

Anna Mykrä-Siljander
Kirjoittaja työskentelee Kotka-Kymin seurakunnan verkostotyön pappina