Ihmeitä

Albert Einsteinin kerrotaan pohtineen, että on kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. 

Minulle vaihtuvat vuodenajat ovat ihme, ilo ja ilmainen huvi. Vaikka tiedän, että talvi vaihtuu kevään kautta kesään, ja vaikka se toistuu joka vuosi, olen aina yhtä innoissani. Samanlainen riemu on vuorossa syksyllä, kun ilmat muuttuvat kirpeämmiksi ja alan odottaa talvea ja lunta, jotta pääsisin hiihtämään.

Vuodenaikojen vaihtelu muistuttaa ihmisen elämän erilaisia aikoja. Välillä aurinko paistaa, välillä on pimeää. Välillä tulee lunta tupaan niin, ettei meinaisi jaksaa. Ja kuitenkin haluan luottaa, että Jumala kuulee rukoukseni. Hän on kanssani silloin, kuin omat voimani ovat vähissä. Minulla on toivo, että vielä helpottaa. 

Hoosean kirjassa sanotaan: ”Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä. Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.”

Jumalan apu ja rakkaus on yhtä varmaa kuin se, että lumi aikanaan sulaa tai uuvuttava hellejakso ennen pitkää loppuu. 

Maarit Alhosaari
Kirjoittaja työskentelee pappina Kotka-Kymin seurakunnassa

Keväinen puunoksa, jossa pienet lehdenalut.
Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki