Turvassa

Turvaetäisyydestä on tullut osa arkeamme. Suojelemme itseämme ja toisia. Turvaetäisyyttä tarkkailemme työpaikalla, kaupassa, koulussa, ulkoillessa. Ulkoisesta etäisyydestä huolehtiminen tekee välillä kipeää. Erityisesti silloin, kun joudumme pitämään etäisyyttä meille rakkaisiin.

Ulkoinen turvaetäisyys rakentuu eri tavalla kuin sisäinen kokemus turvasta. Mistä syntyy kokemus siitä, että olen turvassa? Liittyisikö sisäiseen turvaan kokemukset huolenpidosta? Se, että joku näkee ja kuulee minut ja minun huoleni. Että joku kannustaa ja kannattelee. Yhteys toiseen ihmiseen luo sisäistä turvaa. Tuo yhteys voi olla niin vahva, että tuntu sisäisestä turvasta säilyy silloinkin, kun joudumme ulkoisesti etäälle toisesta.  

Turvasta puhutaan monille tutussa virressä Jumalan kämmenellä: ”Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan.” Kun joku horjuttaa turvallisuuttamme ulkoisesti, voimme kuitenkin kokea olevamme sisäisesti turvassa. Samaan aikaan on nyt tarpeen huolehtia myös ulkoisesta turvaetäisyydestä.

 

Hanna Hietanen
Kirjoittaja toimii sairaalapappina Kotka-Kymin seurakunnassa

Käsi toisen ihmisen olkapäällä.