Pyhiä hetkiä

Marianpäivä on kuin virkistävä keidas keskellä paastonaikaa. Tämä on ilon ja riemun päivä. Marianpäivänä Maria sai tiedon raskaudesta, ja yleensä tieto raskaudesta on ilouutinen. Sitä se oli myös Marialle, nuorelle naiselle, joka tulisi synnyttämään Jeesuksen. Enkeli ilmoitti raskaudesta ja isyys herättää Marian mielessä vähän pohdintoja. Hänellä ei ollut vielä miestä tuossa vaiheessa, Joosefia oli vasta katseltu sillä silmällä. Mutta enkeli kertoo, miten raskaus on mahdollista: Pyhä henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan, siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä ja häntä kutsutaan Jumalan pojaksi.  

Poika, jonka Maria tuli synnyttämään, ei ollut ihan tavallinen ihminen, toisaalta hän oli sitäkin, mutta hän oli myös Jumalan poika, synnitön. Hän oli osa pelastushistoriaa, hän oli Jumala, joka otti ihmisen muodon. Jumala, joka tuli pelastamaan ihmiskunnan.  

Maria sai olla osallinen Jumalan suuresta suunnitelmasta, hän suostui tehtävään, vaikka siihen liittyi myös suurta surua. Hän joutui kokemaan poikansa liian varhaisen kuoleman. Mutta hän sai myös kokea pyhiä hetkiä.

Harvoin meidän elämässämme on yhtä suurta draamaa, mutta mekin voimme kokea tietyt hetket pyhiksi. Ne liittyvät elämän tärkeisiin hetkiin: syntymään ja kuolemaan, ja myös siinä välissä. Pyhiä hetkiä voi olla suuressa hädässä ja suuressa ilossa, myös hiljaisuudessa. Silloin sielu täyttyy suuresta ilosta ja kiitollisuudesta ja usein myös varmuudesta, että on tässä muutakin kuin tämä näkyvä maailma. On olemassa Luoja, joka rakastaa ja pitää meistä huolen.

Tuomi Larvi
Kirjoittaja on pappi Kotka-Kymin seurakunnassa

Vauvan jalat näkyvät vaalean kankaan alta.
Kuva: Heli Mielonen / Kirkon kuvapankki