Odotan

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Otan vaatehuoneen hyllyjen kätköistä esiin adventtikynttilöille tarkoitetun telineen. Laitan sen keittiön pöydälle. Asettelen siihen kynttilät, jotka olen sitä varten ostanut – tällä kertaa ajoissa.

Odotan, että saan sytyttää ensimmäisen kynttilän ja laulaa perheeni kanssa tutun säkeistön: ”Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa.” Odotan, että joka viikko kynttilän liekkejä ja laulun säkeistöjä tulee yksi lisää.

Odotan, että saan tänä adventinaikana tehdä tuttuja ja tavallisia asioita, jotka valmistavat joulun viettoon. Sillä tuntuu olevan tänä vuonna aivan erityinen merkitys – tutulla ja tavallisella. Samalla jatkan sen odottamista, että saamme joskus vielä palata tavalliseen arkeen tämän varsin erilaisen ajanjakson jälkeen.

Odotan, että Joulun Lapsi saapuu luokseni myös tänä jouluna. Kaiken tavallisen keskelle.

 

Hanna Hietanen
Kirjoittaja toimii sairaalapappina Kotka-Kymin seurakunnassa

Neljä adventtikynttilää, joista ensimmäistä sytytetään.