Lupa(us)

En muista tehneeni uudenvuodenlupauksia. Ehken ole uskonut, että nuo lupaukset kantaisivat kovin pitkälle. Lupaus velvoittaa. Jo varhain opitaan, että lupaukset tulee pitää. Entä jos en pystykään pitämään antamiani uudenvuodenlupauksia?

Jospa ottaisinkin tuosta uudenvuodenlupauksesta pois pari kirjainta, ja antaisin itselleni uudenvuodenlupia? Uudenvuodenlupa – miltä se kuulostaisi? Lupausten sijaan antaisinkin itselleni luvan pitää itsestäni parempaa huolta valitsemalla useammin hissin sijaan rappuset. Luvan pysähtyä kohtaamaan kaikkein lähimpiä kotona. Luvan mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta jaksan paremmin seuraavan päivän.

Muuttuisiko sävy? Velvoittavien lupausten ja suorittamisen tilalle tulisi armollisempi tapa kiinnittää huomiota arjen pieniin valintoihin. Ei siksi, että olen jotakin luvannut. Vaan siksi, että minulla on lupa huomioida omaa ja toisten hyvinvointia. Saan myös antaa itselleni luvan luottaa Häneen, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä. Hänen lupauksensa pitää.

Hanna Hietanen
Kirjoittaja toimii sairaalapappina Kotka-Kymin seurakunnassa

Kaksi kättä pitelee pientä puista ristiä.