Kynttilän valossa

Elämme kynttilöiden sesonkiaikaa. Syksyn enenevä pimeys saa monet sytyttämään kodeissa kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Ja kynttilät liittyvät myös tähän käsillä olevaan pyhäinpäivän viettoon.

Tuskin mikään muu valon muoto sisältää samanlaista symbolista voimaa kuin kynttilän valo. Tuskin mikään muu valo liittyy samalla tavoin elämämme tärkeisiin hetkiin. Kynttilöitä sytytämme, kun muistamme poisnukkunutta rakasta ihmistä, niin kuin nyt pyhäinpäivänä.

Mutta myös iloisemman juhlan hetkinä kynttilät syttyvät. Kynttilöitä puhaltavat pienet päivänsankarit innoissaan sammuksiin synttärikakkujensa päältä. Ja kynttilän sytytämme siinä juhlista ensimmäisessä, kastejuhlassa. Silloin sytytettävä erityinen kastekynttilä viestii, paitsi suuresta juhlasta, niin myös Jumalan läsnäolosta elämässämme. Kuten kynttilä valaisee niin syntymämme kuin kuolemamme, samoin Jumala valaisee ne. Ja kaiken siinä välillä.

”Katso kuinka pieni kynttilä, ja kuinka suuren pimeän se valaisee.” Näin sanoo vanha sanonta. Ja kun kynttilöitä on pimeässä monta, kuten vaikkapa pyhäinpäivänä hautausmaalla, eikö silloin niiden valovoima ole vielä suurempi! Ehkä jopa riittävän suuri valaisemaan sitäkin pimeää, mitä sureva ja kaipaava ihminen rakkaansa haudalle kulkiessaan tuntee. Kynttilä on viesti toivosta. Viesti Jumalasta. Viesti siitä, että lopulta valo voittaa.

Tero Hietanen
Kirjoittaja on pastori Kotka-Kymin seurakunnassa

Kaksi lyhtyä, joiden sisällä palaa kynttilät. Valkoisella puupenkillä.