Enkeleitä

”Onko enkeleitä olemassa?” tyttö kysyi kiivetessään isomummin syliin. Pienet kädet ottivat tiukasti kaulasta kiinni. Hiukset tuoksuivat Linna-shampoolta. Hän painoi silkinpehmeän poskensa isomummin ryppyistä ja karheaa poskea vasten. Isomummin sydän läikähti rakkaudesta.

”Tietenkin on”, hän kuiskasi hymyillen. ”Oletko nähnyt sellaisen?” tytön silmät tuijottivat vastausta vaatien. ”Kai minä olen nähnyt monestikin. Niillä ei kylläkään ole ollut siipiä. Ne enkelit ovat tulleet ihmishahmossa auttamaan, kun olen eniten apua tarvinnut”. Mummi mietti hetken. ”Joskus enkelit ovat näkymättömiä.  Muistatko, kun luin sinulle Raamatusta Bileamin aasista? Isomummikin on kokenut, että enkeli johdattaa ja auttaa, vaikka sitä ei aina näy”.

Tyttö ja isomummi istuivat mietteissään. Hetken kuluttua kuului tytön hiljainen ääni, kun hän alkoi laulaa tuttua virttä. ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie…”  Isomummin ääni yhtyi vanhaan sävelmään. Jokin Pyhä, salaperäinen ja ihana kosketti molempia.

Hanna Talka
Kirjoittaja työskentelee Haminan seurakunnan diakoniapappina

Pieni tyttö katselee kädet ristissä pientä enkelipatsasta.