Nyt syttyy toinen kynttilä

Herään pimeässä. En jaksaisi millään nousta ylös, koska on vielä niin pimeää. Sytytän keittiössä kaksi kynttilää ja jouluradiossa soi Nyt sytytämme kynttilän. Aamukäheällä äänellä hyräilen mukana – ja valo laajenee. Kynttilöiden pienet leikit tuntuvat valaisevan ja lämmittävän aamun kuin muistuttaakseen Jeesuksesta, pimeyden keskellä vaeltavasta valosta.

Isä Gregorios Kappadokiasta on kuvannut uskon Jumalaan ja elämän mielekkyyteen olevan kuin palava tuohus kädessämme meren rannalla seistessamme. Yläpuolella palavat ikuiset tähdet. Merkityksetön valomme ei valaise merta, mutta vaatimaton valokehä riittää valaisemaan askeleemme askel kerrallaan. Meidän ei tarvitse nähdä kymmentä tuhatta kilometriä kerralla, vaan askel kerrallaan voimme kulkea tuon pitkän matkan.

Jos puhallamme tuohuksen sammuksiin, olemme keskellä täydellistä pimeyttä. On suuri ero kulkea pienen liekin valossa kuin täydellisessä pimeydessä.

Anita Venäläinen
Kirjoittaja on kappalainen Haminan seurakunnassa.

Ikkunalla palaa kaksi kynttilää, kaksi on vielä sytyttämättä.
Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki