Jumalan kuva

Lapsuudenkotini lähellä kasvoi vanha vaahtera, jonka paksut oksat kaartuivat lähes maahan saakka. Naapuruston lapsille puu oli suosittu leikkipaikka. Perimätietona kulki oksille annetut nimet: Isohaara, Pitkäoksa, Kepukka. Kesällä piilouduin aikuisten katseilta lehvistöön ja tein siemenistä vaahteraneniä. Syksyllä vaahteran lehdet muuttuivat kullankeltaisiksi, syvän oransseiksi ja hehkuvan punaisiksi. Prässäsin pudonneita lehtiä tietosanakirjan välissä ja laitoin ne nastoilla kiinni leikkimökin seiniin.

Joka syksy, kun näen ensimmäisen värikkään vaahteranlehden, muistan lapsuuden vaahteran. Sen, miten kaunis, turvallinen ja elämää täynnä tuo puu oli.

Samalla tavalla kuin taideteos kertoo jotakin taiteilijasta, myös luonto ja sen pienimmätkin yksityiskohdat kertovat jotakin omasta luojastaan - Jumalasta. Onko Hän kaunis, turvallinen ja elämää täynnä kuin vaahtera? Salaperäinen ja ääretön kuin meri? Lohdullinen kuin mustarastaan kevätlaulu?

Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.
Ps. 95:4-5

Elina Aro
Kirjoittaja on kasvatuksen pappi Kotka-Kymin seurakunnassa

Syksyn ruskaa vaahteranlehdissä.