Silmien tasolla

Hiljattain siunasin haudan lepoon karhulalaisen Maija-Liisa Kivisen 92 vuoden iässä. Lähtöisin Maija-Liisa oli Torniojoen varrelta Karunkista. Suurimman osan elämäänsä hän kuitenkin eli täällä kaakon kulmalla, farmaseuttina ja liikkeenharjoittajana toimien.

Häneen ajatukseni etsiytyivät tänään itsenäisyyspäivänä. Maija-Liisan elämäntarina kun monella tapaa on myös itsenäisen Suomen tarinaa. Sotien aikaan hän 14-vuotiaana toimi pikkulottana, ja koko aikuisikänsä osallistui omalla työllään maan jälleenrakennukseen ja sen nostamiseen nykyiseen hyvinvointiin. Siitä Maija-Liisa ja hänen sukupolvensa ansaitsevat kiitoksemme.

Itseäni puhutteli myös elämänohje, jonka Maija-Liisa oli jälkipolvilleen jättänyt. Yksinkertainen, mutta tosi ja oikea. “Elämä pitää elää niin, että voi aina toisia ihmisiä katsoa suoraan silmiin!” Rehdisti ja toisia ihmisiä kunnioittaen Maija-Liisa tahtoi siis oman elämänsä elää.

Parempaa ohjetta tuskin mekään voimme saada itsenäisessä Suomessa 6.12.2020. Kohtele kanssaihmistä niin, että voit kohdata hänet häpeilemättä. Kohtaa hänet rehdisti. Silmien tasolla. Se on sitä suomalaisuutta, jonka soisi menevän eteenpäin sukupolvien ketjussa. Kunnioita toista silloinkin, kun hän on erilainen, eri näköinen tai peräti erimaalainen kuin sinä.  Kunnioita ja kohtaa hänet silloinkin silmien tasolla.

Tuon elämänohjeen mukaan eläminen ei ole vain hyvää suomalaisuutta. Se on peräti kristillistä! Ristilipun maan asukkaalle sopivaa.

Teksti on kirjoitettu Maija-Liisan omaisten luvalla.

Tero Hietanen
Kirjoittaja on kappalainen Kotka-Kymin seurakunnassa

Pimeä tausta, kaksi kättä pitelee Suomen lipun muotoista kynttilää.