Paheita vastaan on taisteltava

Mikä on paheesi? Kenties selän takana pahan puhuminen tai vastuun pakoilu?

Pahan puhuminen ei ole suurempi pahe kuin vastuun pakoilu, eikä juoruaminen ole ylensyöntiä pienempi pahe.

Vuosia sitten olin elokuvissa. Filmin alettua vasemmalta kuului iloinen huudahdus. Ääni ei juurikaan häirinnyt, toisin kuin sitä seurannut kommentti: "Onks sun ihan pakko huutaa, täällä halutaan seurata, mitä elokuvassa tapahtuu?" Eturivissä istunut vanhempi mies sanoi sanat taakseen katsomatta.

Voi vain arvailla, miltä kehitysvammaisesta nuoresta ja hänen seuralaisestaan tuntui. Huudahdus oli tahaton! Tilannetta syvensi entisestään se, että filmi kuvasi väärien sanojen aiheuttamaa kärsimystä ja tuskaa.

Vanhemman miehen pahe oli ajattelematon kommentointi. Minun paheeni oli, että en pystynyt häntä oikaisemaan.

Paheita vastaan on taisteltava, vaikka emme voita niitä lopullisesti. Paheet ovat kuin viruksia, jotka muuntautuvat ja murtautuvat immuunijärjestelmämme läpi. Taistelua on silti jatkettava ja uskottava uusiin mahdollisuuksiin paheiden nujertamiseksi.

Päivän evankeliumissa (Mark.9:17 - 29) kerrotaan, kuinka pojan sairaus koetteli hänen isänsä uskoa. Epäuskosta huolimatta isän usko heräsi, kun hän kohtasi Parantajan: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Poika parani.

Paastonaika on erityistä katumuksen ja parannuksen teon aikaa. Saamme avun, kun huudamme sairaan pojan isän tavoin: "Auta minua epäuskossani!" Meidän mahdollisuuksiemme tilalle astuvat Jumalan mahdollisuudet.

   

Jari Savinainen

Kotka-Kymin seurakuntapastori

Lasinen tuikkukuppi, jossa palaa kynttilä, sekä pieni ristiriipus.