Palaset paikoilleen 

Lapsena rakastin palapelejä. Niiden kokoaminen toi positiivisia pärjäämisen kokemuksia ja oivaltamisen iloa. Kun palapelin sai kokonaan valmiiksi, sitä tunsi itsensä erityisen onnistuneeksi – etenkin jos palapelissä oli enemmän paloja kuin edellisessä. 

Menneellä joululomalla kokosin palapelin ensimmäistä kertaa vuosiin. Kokoamiseen liittyi sama lapsuudesta tuttu onnistumisen tunne – vaikka tällä kertaa palapelissä oli paljon enemmän paloja, ja kokoaminen tuntui yllättävänkin vaikealta. 

Iloisen ja nostalgisenkin kokoamisprosessin keskeytti kuitenkin ongelma: palapelistä puuttui yksi pala. 

Näin uuden vuoden alkaessa tulee mietittyä laajemminkin puuttuvia palasia. Puuttuuko sinun elämästäsi jokin osanen? Haluaisitko löytää sen tänä vuonna ja jos haluaisit, niin mitä voisit sen löytämiseksi tehdä?  

Kaikkia palasia ei aina tarvitse siihen, että kokonaisuus on riittävä. Mutta jos todella toivot uutta palasta, pistä kädet ristiin. Luota Jumalaan ja itseesi. 

Petra Harju
Kirjoittaja työskentelee Kotka-Kymin seurakunnan kasvatuksen pappina

Harmaita palapelin paloja, joiden keskeltä puuttuu yksi.
Kuva: Heidi Nevalainen