Äidit ja iltarukouksen taito

”Kuinka moni teistä rukoilee silloin tällöin?” Rippikoululaiset katselivat epäröiden. ”Piirrä rukoilemisen vertauskuvana nimettömänä paperille kukka tai auto.” Kun laput koottiin ja avattiin, niissä oli viisi tyhjää paperia, kaksitoista kukkaa ja seitsemän autoa. Suuria ja pieniä kukkia, yksi terälehtiään pudottanut. Auto, jonka pakoputkesta puski musta savupilvi.

Rukoilemisen taito on siirtynyt sukupolvelta toiselle erityisesti iltarukouksen myötä. Ehkä muistat vielä omasi. Sen, jonka kaikkia sanoja ei pienenä kunnolla ymmärtänyt, mutta joka antoi turvaa. Muistatko sen ihmisen kasvot, joka rukouksen opetti? Rukous on siirtynyt sukupolvelta toisella usein äidinmaidossa, kun äidit ja isoäidit ovat opettaneet lapsilleen iltarukouksen.

Koronapandemia on lisännyt rukoilemista kaikkialla maailmassa. Google-hauissa hakusanat kuten ”rukous”, ”miten rukoilla”, ”Isä meidän -rukous” lähtivät nousuun viime vuonna. Lyhyt huokaus, sanatonkin, on rukous: ”Muista minua.”

Juha Tanska
Kirjoittaja työskentelee Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtajana

Rukoukseen ristityt kädet sylissä.
Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki