Askel kerrallaan

Kun juoksin elämäni ensimmäistä maratonjuoksua, jo puolivälissä matkaa alkoi jaloissa tuntua siltä, että en jaksa enää. Reidet ovat jumissa, en pääse eteenpäin. ”Askel kerrallaan”, ajattelin. Sen enempää ei juostessa tarvitsekaan ajatella. Kun vain juoksin, askelen kerrallaan, seuraavaa juomapistettä odottaen, huomasinkin jaksavani loppuun asti. Voimia löytyi jostain vielä lisää. Palkintona juoksusta oli se huikea tunne, kun kaiken jälkeen huomasin jaksaneeni, selvinneeni ehjänä maaliin. 

Elämässä riittää hetkiä ja aikoja, kun tuntuu, että ei jaksa. Että on uuvuksissa, voimia jatkaa ei enää ole. Silloinkin ajattelen: ”askel kerrallaan”.

Yksi lempivirsistäni on Päivä vain ja hetki kerrallansa, virsi 338. Siinä on suurta viisautta ja toivoa. Elämää ei tarvitse jaksaa kuin päivän ja hetken kerrallaan, ei tarvitse kantaa murhetta huomisesta. Elää hetki kerrallaan, kulkea askel kerrallaan luottaen Jumalan johdatukseen, siinä opettelemista koko loppuelämäksi!

Jaana Kivekäs
​​​​​​​Kirjoittaja on aikuistyöstä ja viestinnästä vastaava pappi Haminan seurakunnassa.