Odotan sielun saapumista

Olen kuullut afrikkalaisesta sanonnasta, että ajoittain on hyvä pysähtyä paikalleen odottamaan, että sielu ehtii paikalle. Olen tulkinnut sen tarkoittavan sitä hyvää, mitä voi saada, kun osaa ajoittain pysähtyä kaiken kiireen keskellä. Työtehtäviini valmistaudun menemällä ajoissa paikalle, jotta saisin maadoittua hetkeen ja rauhassa keskittyä tulevaan. Siis odotan sieluani paikalle ja tiedän sen saapuneen, kun mieli on tyyni ja olen valmis uuteen.

Ajan aina Tampereelle Porvoon ja Hyvinkään kautta. Tuttu taukopaikka on puolimatkassa Keravanjärven rannassa. Olen pysähtynyt siellä jo kolmenkymmenen vuoden ajan.  Alkuaikoina pysähdyin siinä perheeni kanssa. Joitakin pysähdyksiä olen tehnyt yksin, ystävien tai työkaverien kanssa. Siellä on yhä hyvä odottaa sieluaan paikalle. 

Mietin, miten oma elämä onkaan muuttunut näinä vuosikymmeninä, ja keiden itselleni merkityksellisten ihmisten kanssa olen siinä viettänyt hetken aikaa. Mietin kiitollisuudella menneitä vuosikymmeniä, vaikka mukaan mahtuu myös haikeita muistoja. Muistoissa on kuitenkin elämän maku. Samalla odotan innolla sitä, keiden kanssa tulevaisuudessa viivähdän sielua odottamassa.

Jeesus sanoi kerran oppilailleen: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte levähtää.” Ehkä sinullakin on joku rakas paikka, jossa odotat sielusi saapumista ja missä voit miettiä mennyttä ja tulevaa, ja levätä. 

Kari Rautiainen
​​​​​​​Kirjoittaja on pastori Haminan seurakunnassa.