Kynttilä vakan alla

Syksyn pimeys tuntuu aina yhtä uuvuttavalta. Kun tulen kotiin, laitan kaikki valot päälle, sytytän lyhdyt terassille, laitan kynttilän palamaan pöydälle. Mietin jo, milloin kehtaan kaivaa esille jouluvalot. Valo saa myös mielen valoisammaksi.

Syksyn viimassa tulee joskus vastaan vieläkin parempia valonlähteitä kuin kynttilät ja lyhdyt. Niin kuin vaikka bussikuski, joka huikkaa lapselle bussiin noustessa iloisesti: ”Hei prinsessa!” Tai ohikulkija, joka nostaa pudonneet käsineet ja ojentaa ne takaisin. Tai asiakaspalvelija, joka on aidosti ystävällinen.

”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan.” Näin totesi Jeesus aikanaan, ja tottahan se on tänäkin päivänä. Kynttilää katsellen mietin: saako minussa asuva hyvä säteillä muille ihmisille? Vai pidänkö omaa kynttilääni vakan alla?

Yritän laittaa hyvän kiertämään ja valaista kanssaihmisten syksyä ainakin hymyillä ja hyvillä sanoilla.

”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille”.

Teija Liukko
Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa.