Kuin kedon kukkia

Raamatusta löytyy paljon kielikuvia ihmisen olemisesta. Esimerkiksi: Ihmisen elinaika on kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole. (Ps.103: 15–16)

 Jotenkin tosi lyhyeltä ja mitättömältä kuulostaa yhden ihmisen elämä tässä maailmankaikkeudessa. Sitähän se onkin, kuin tähdenlento. Kuin kasvin kukinto, joka nopeasti kuihtuu pois. Toisaalta tämä aika on annettu meille lahjaksi. Se on ainutkertainen tilaisuus, ja meidän tehtävämme on käyttää aikamme niin hyvin kuin osaamme. Olemme siis kuin kedon kukkia.

Tänä pyhänä saamme kuulla kuvauksia siitä, mistä kukat saavat ravintonsa. Kasvimaalle on kylvetty myös Jumalan sanaa ja se on voimaravintoa ihan joka kasville. Se on ikuisuusravintoa, ja kun sitä saa, tapahtuu ihme. Kukat eivät kuole, vaan niiden kukoistusaika jatkuu ja jatkuu.

Se lyhyt aika, jonka olemme saaneet lahjaksi täällä maan päällä, on paljon muutakin mitä näemme. Kun nautimme ikuisuusravintoa, Jumalan sanaa ja sakramenttia, niin alamme tuottamaan hyvää hedelmää: uskoa, toivoa ja rakkautta. Sitä me saamme levittää ympäristöömme ja niin me omalta osaltamme osallistumme siihen työhön, mihin meidät on kutsuttu.

Tuomi Larvi
​​​​​​​Kirjoittaja on pastori Kotka-Kymin seurakunnassa.