Pyhä rutiininomaisuus

Sibeliuksenpuiston magnoliapuu. Olen katsellut sitä työhuoneeni ikkunasta kaikki ne keväät, kun se on siinä vaaleanpunaisena kukkinut – ensimmäisenä vuonna vain muutaman kukan verran. Oman pihan tulppaanit ja kirjopikarilijat, lemmikit ja luumupuun kukat. Ihan kohta syreenit ja sitten juhannusruusut. Omilla paikoillaan, omassa järjestyksessään. Ensin peipot, sitten västäräkit, kirjosiepot ja viikko sitten jo käki. Omassa tutussa järjestyksessään, ihan joka kevät.

Luonto toistaa itseään juurevalla ja lohduttavalla tavalla. Mukaan mahtuu välillä yllätyksiä ja poikkeuksiakin, mutta ennen kaikkea rauhoittavaa rutiininomaisuutta. Lajit ilmestyvät oman aikataulunsa mukaisesti, niin kuin ne ovat tehneet vuosisatojen ajan.

Katsokaa siis puiston kukkia ja pihamaan lintuja! Eivät ne murehdi eivätkä pelkää. Niiden yksinkertainen ja samana pysyvä olemisen tapa tarttukoon meihinkin, kun niitä seuraamme. Keskellä arkisia velvollisuuksiamme ja keskellä ponnistelujamme paremman maailman puolesta, olkoon voikukkien pyhää yksinkertaisuutta ja pääskysten luottavaista luonnollisuutta.

Johanna Tanska
​​​​​​​Kirjoittaja on perheneuvoja Kotka-Kymin seurakunnassa.