Enkeli ja muita ihmeitä

Lapsena näin enkelin. Söin aamupalaa, oli hammaslääkäripäivä. Keittiössä, seinän vieressä, oli pitkä, vaalea, vähän läpikuultava hahmo, jonka tiesin enkeliksi. Se ei säikäyttänyt minua eikä juuri edes ihmetyttänyt. Kerroin siitä äidilleni. Hammaslääkäriin meneminen ei pelottanut enää niin paljoa.

Nyt aikuisena haluan ajatella, että se todella oli enkeli. Että on olemassa todellisuutta, jota emme yleensä näe. Että järjellä ja tieteelläkin on rajansa. Että on asioita, jotka eivät käänny kaavoiksi eivätkä tyhjene aivokemiaksi. Asioita, joita näkee vain sydämellä.

Sunnuntaina on Mikkelinpäivä, jota kirkko on viettänyt enkeleiden päivänä jo 400-luvulta asti. Mitä se voisi tänään tarkoittaa sinulle ja minulle? Olisiko se jotain tällaista: Että muistaa Jumalan todellisuuden kaiken arkisen, mitattavan ja tavallisen keskellä? On kiitollinen elämän pienistä ihmeistä, sattumuksista ja johdatuksista? Huomaa asioita, joita on vaikea todistaa tai selittää tyhjentävästi, mutta joihin silti haluaa uskoa?

Niin kuin hyvyys. Tai kauneus. Enkelit. Yhteys. Pyhyys. Minuus. Jumala. Rakkaus.

Elämä on täydempi ihmeistä kuin muistammekaan.

Johanna Tanska
​​​​​​​Kirjoittaja on perheneuvoja Kotka-Kymin seurakunnassa.