Pyhäpäivänä su 19.3.2023
 

LEIPÄÄ!

Tänään on kirkkovuodessa leipäsunnuntai. Hyvä että on, koska leipä on kyllä oman päivänsä ansainnut. 

Turhaan eivät kristityt ole jo ammoisista ajoista rukoilleet, että Jumala antaisi heille leipää jokapäiväisesti. Leivän tarvetta, kun koemme päivittäin. Nälkä tulee. Monta kertaa päivässä. 

Tosin takavuosien muotidieetti karppaus hetkeksi haastoi tämän, ja uskoi leivän olevan pahasta. Voikkaristakin piti syödä vain päälliset ja jättää leipä siihen leipälautaselle.

Jo silloinkin toisten karpatessa, jotkut joutuivat skarppaamaan, että jaksoivat lähteä jonoon seisomaan saadakseen sen jokapäiväisen leipänsä. Ja yhä ovat leipäjonot arkipäivää Suomessakin, vaikkei pitäisi.

Juhliinkin leipä löytää yhä tiensä, vetää parasta päälleen ja muuttuu kakuksi. Voileipäkakku – tuo ristiäiskahvipöytien kuningas! Ellei peräti hirmuhallitsija, saattaa joku kaltaiseni paljon kahvipöytiä kiertävä pastori sanoa. Liikaan leipään kun saattaa leipääntyä.

Mutta varovainen papin pitää leivän kanssa olla. Jos leipä -sanan onnistuu hankkimaan ammattinimikkeensä eteen, silloin on luotto mennyt. Leipäpappia ei ristiäispöytäänsä halua kukaan.

Ja silti, niin kuin tänään sunnuntaina muistetaan, Jeesus itsekin ilmoitti olevansa leipä. Leipä-Jeesus? Pikemminkin Elämän leipä.

Leipä on erottamaton osa ihmiselämää. Sitä ilman ei pärjää. 

Samat ominaisuudet ovat Hänellä, joka on Elämän leipä. Häntäkään ilman ei kannata yrittää pärjätä, koska niin ei tarvitse tehdä. Hänen luokseen ei tarvitse jonottaa, koska hän on kanssasi nytkin. Ethän karppaa Elämän Leivästä!

Tero Hietanen
Kappalainen Kotka-Kymin seurakunta