Viattomat lapset – onko muunlaisia?

Tänään vietetään viattomien lasten päivää Herodeksen määräämän lastenmurhan uhrien muistoksi. Kulunut uutisvuosi on ollut surullinen lasten kannalta. Voisimmepa sanoa, että viattomien lasten murhat ovat menneisyyttä, 2000 vuotta vanha juttu! Ikävä kyllä emme voi.

Lapsi on aina viaton. Me aikuiset olemme vastuussa lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Eivät ainoastaan vanhemmat, vaan kaikki aikuiset. Ne, jotka ampuvat ohjuksia Israelissa, Palestiinassa tai Ukrainassa, ne jotka antavat käskyt. Ne, jotka tekevät päätöksiä, jotka kiristävät lapsiperheiden taloutta. Opettajat, kasvattajat, naapurit, ohikulkijat. Me, jotka näemme lapsia. Kaikki aikuiset.

Lapsi on aina viaton. Lasta on helppo satuttaa. Jos lapsi jää lapsuudessa vaille perustarpeitaan – syliä, rakkautta, luotettavaa aikuista, hyväksyntää – hänestä kasvaa ehkä aikuinen, jolla on tunnelukkoja. Ne vaikuttavat hänen kykyynsä olla muiden ihmisten kanssa, ne vaikuttavat parisuhteisiin, kykyyn luottaa muihin ihmisiin tai itseensä. Ne voivat aiheuttaa liiallista kiltteyttä, suorittamista, vetäytymistä ja monenlaista muuta.  Lapsuuden haava on jäänyt auki ja voinut tulehtua.

Jos tapaat hankalan ihmisen, ajattele, että jossain hänen sisällään asuu haavoitettu, viaton lapsi. Lapsi, joka on syytön saamaansa kohteluun ja joka oireilee jäätyään jostakin paitsi. Uskon, että haavat korjataan rakkaudella. Mitä, jos kiukustumisen sijaan katsoisitkin tätä henkilöä armollisesti? Hyväksyisit sen, jota ei lapsena hyväksytty? Rakastaisit sitä, joka on jäänyt rakkautta vaille? Huomaisit sen, joka olisi kipeästi kaivannut lapsena tulla huomatuksi?

Jeesus sanoo: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Matt.18:5)

Enna Järnstedt
​​​​​​​Kirjoittaja on oppilaitospastori Kotka-Kymin seurakunnassa.