Joulun odotusta

”Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee.” Näin me laulamme toisena adventtisunnuntaina. Niinhän se on, että elämä on täynnä odottamista.

Jos sanot lapselle, että mummo ja ukko tulevat kohta, Ada-tyttö menee heti katsomaan, ovatko he jo pihassa. Odottaminen on usein ikävää, mutta myös tärkeää. Se on tärkeä taito oppia. Kaikkea ei saa heti, on oltava kärsivällinen.

Nykyaikaa leimaa kärsimättömyys. Enää ei haluta odottaa ja tehdä valmisteluja tavoitteen saavuttamiseksi. Markkinakoneisto kasvattaa meitä myös tähän suuntaan: ”Hemmottele itseäsi. Osta nyt, maksa myöhemmin.” Miksi odottaa siis jouluakaan?

Mutta joulua tulee odottaa. Päiviä kuuluu laskea ja kalenterin luukkuja avata. Vasta jouluna on juhla. Juhla ei tunnu juhlalta, jos valmistautuminen puuttuu. Joulun odottaminen on tehty hauskaksi. Siinä odottamisen aika voidaan laskea tarkasti.

Kirkossa me odotamme Jeesuksen paluuta ja taivaallisen juhlan alkamista. Emme tiedä milloin se tapahtuu ja sen odottamiseen ei ole hauskaa kalenteria ja luukkujen avaamista. Mutta lahjan saamme avata jo nyt. Se on lahja Jumalalta ja saamme sen jokaisessa ehtoollisessa. Saimme sen kasteessa ja saamme sen kuullessamme Jumalan sanaa. Siinä lahjassa Jumala antaa meille itsensä. Se on pelastuksen ja iankaikkisen elämän lahja.

 

Marjo Kujala
Kirjoittaja on Pyhtään seurakunnan kirkkoherra.

Kuvituskuvassa kädet, jotka askartelevat luonnonmateriaaleista tehdyn joulukoristeen parissa.