Äidin kieli

Sanoilla on ihan valtava voima. Yhteinen kieli ja ymmärrys helpottavat, suorastaan mullistavat arkisia tilanteita. Tuoreita vanhempia monesti opastetaan, että vanhempi kyllä tunnistaa, mitä vauvan mikäkin itku tarkoittaa. Tunnustan, että en aina ihan tunnistanut. Mutta tavu kerrallaan, pontevilla eleillä ja ilmaisuilla yhtäkkiä ymmärsimme toisiamme.

Sanoilla on voima tehdä paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Maailmamme on kovin rikkinäinen ja pienilläkin sanoilla voimme rikkoa toistemme maailmoja entistä terävämpiin sirpaleisiin. Oikein käytettynä sanoilla voi kuitenkin korjata, tehdä näkyväksi, hyväksyä, nostaa ja parantaa. Sanoilla voi liittyä yhteen ja asettua pahaa vastaan. Jeesuksen puheissa sanat eivät ole vain alaspäin katsovaa lain lukemista, vaan kohtaamista arjessa ja vaikeissa vaiheissa, kysymistä ja puhuttelemista, ehjäksi tekemistä. Sellaista puhetta ymmärretään edelleen, vaikkei nykylukija olisi kuunaan kulkenut Galileassa.

Lapsen ensikieltä kutsutaan äidinkieleksi. Mielestäni me tarvitsemme äidinkielen oheen myös äidin kieltä. Sitä, joka lohduttaa ja kutsuu luokse, näkee ja kuulee, asettaa rajoja ja ilmaisee rakkautta, opettaa ja neuvoo, puhuttelee ja kohtaa.

Tuuli Kotisalo
Kirjoittaja on seurakuntapastori Haminan seurakunnassa.