Huomaan hetket

Huomaan sitruunaperhosen tuoman ilon, puolisoni puolikkaan halauksen, hellyyden kuopuksen katseessa, jota ympäröi auringon tuomat. Huomaan tiellä toisilleen uhittelevat fasaanit, huudan niille auton ikkunasta, että ei ole mitään hätää.

Peilistä huomaan väsymyksen, surun ja turvattomuuden maailman tilasta - kuulen kevään lintujen laulavan silti. Kotipihan krookukselle kuiskaan ihailuni: sinulla on rohkeutta kukkia ja näyttää itsesi muille. Jää on sulanut, sen tilalla on valkovuokkometsä ja kohta saapuva syreenien tuoksu. Huomaan huumorin ja voiman kasvissa, joka kasvaa kuolleen lehden läpi, taivaalla liukuvat pilvet ja keskimmäinen on kasvanut ohitseni.

Huomaan itsestäni vapautuvan naurun, kun joutsen jarruttaa siivillään laskeutuessaan kanssani samaan veteen. Kaikkialla kimaltaa ja silti on olemassa myös karheaa, kipua ja kuolemansurua. Tämä on se kevät, kun tulin tietoisemmaksi juuristani ja sielussani olevasta evakoiden itkusta. Tänä keväänä huomasin, miten lämmin on Jumalan syli.

Anna Mykrä-Siljander
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan verkostotyön pappi.

Kiven takana kukkivia krookuksia.
Kuva: Roine Piirainen