Syömään!

Ei päivää ilman ruuanlaittoa, keittiön siivoamista, tiskien raivaamista. Ei viikkoa ilman uutisia ruuan hinnasta, saatavuudesta, ravintoarvoista, ruokavalioista tai resepteistä, kotivarasta, ruokakaupassa käymisestä puhumattakaan. Arjen pyörityksen keskeinen elementti on ruoka ja syöminen. Jokaisen on syötävä, jokaisen on saatava ruokaa.

Syömme nälkäämme, vatsa on täytettävä ja energiaa saatava. Kai syömme muistakin syistä, pahaan oloon, yksinäisyyteen, seuraksi, tylsyyteen, tavan vuoksi. Ruoka on energiaa ja ravintoaineita, mutta myös rauhaa ja yhteyttä, harrastusta ja elämäntapaa, arvovalintoja ja sijaistoimintaa, juhlan ja arjen erottajaa. Itse rakastan ruualla: paistan pannarit sunnuntaiaamuna, kutsun perhettä iltateelle, leivon mustikkapiirakan työpaikalle ja kakun odotetuille vieraille. Kun en osaa sanoa, että välitän ja rakastan, katan sen pöytään, kätken eväsrasiaan, hämmennän kattilaan ja nostan lautaselle.

Evankeliumissa Jeesus kutsuu opetuslapsiaan nuotion ääreen syömään leipää ja kalaa. Se on kutsu ruokapöytään ja vielä enemmänkin. Se on kutsu yhteyteen, lämpöön, valoon, armoon ja ihmeelliseen huolenpitoon. Jeesus sanoo: “Tulkaa syömään.". Samalla hän tarkoittaa: “Minä rakastan sinua.”

Anna-Tiina Järvinen
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra.