Taivaallista ystävyyttä

Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy, laulavat Tiernapojat.

Ehkä ihmettelet, miksi kirjoitan Tiernapojista heinäkuussa. Siihen on syynsä, eikä pelkästään oululainen näkökulma.

Taannoin olin tilanteessa missä, iso pakettiauto pakattiin ääriään myöten täyteen erinäisiä huonekaluja, nyssyköitä ja laatikoita, jopa äidin kasvimaalta kaivettu raparperi piti saada kyytiin. Lapsuudenkotini Oulussa tyhjennettiin äidin muutettua palvelutaloon.

Lopuksi katselin tyhjiä huoneita ja alastomia seiniä, jätin hyvästit lapsuuden kodille. Taloon liittyvät muistot ja tunteet vyöryivät yli hallitsemattomana. Suretti, itketti ja oksetti.

Seuraavana aamuna edelleen tunteiden ja väsymyksen herkistämänä, hotellin aamupalalla katselin tiernapoikain koristamaa kahvimukia. Ilo kutitti sisintä, nauratti. Tuli tarve saada muki ehdottomasti omaksi.

Myyntikappaletta ei siihen hätään löytynyt, mutta asian omakseen ottanut tarjoilija toi minulle hetken kuluttua ko. mukin, pakattuna ja rusetilla koristettuna, sanoen, tämä on sinulle lahjaksi.

Ventovieraan ihmisen ele kosketti, ele vastasi sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy. Nyt katselen mukia työpöydällä. Hymyilyttää.

Sari Reinikainen
Kirjoittaja on sairaalapastori Kotka-Kymin seurakunnassa.