Kotipuutarhurin rukous

”Hyvä Jumala, anna armostasi sadetta joka päivä, jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen, ja kuten tiedät, hyvin hienoa ja lämmintä, jotta se hyvin imeytyy maahan. Ja anna auringon paistaa koko päivän, vaikka ei tietenkään liikaa, eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododendronin päälle.

Mutta varjele sateelta Silene, Alysseum, Helianthemum, laventeli ja muut, jotka kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta, ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.

Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta, runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä lehtitäitä eikä härmätauteja. Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta. Amen.”

Karel Čapekin kirjoittama Puutarhurin rukous on hymyilyttänyt minua tänä kesänä, ensimmäisenä kesänä, jona pääsin kunnolla tutustumaan uuden kotini pihaan. Olen haalinut perennoja ja kesäkukkia, kasvattanut salaattia, kurkkua, tomaattia ja perunoita. On kitketty, kantattu, karsittu ja kompostoitu. Ja odotettu mahdottomiakin.

Välillä tulee ahdistus: onko raparperi väärässä paikassa, onko myöhäistä siirtää ruusu, pitäisikö lannoittaa lisää? Silloin tekisi mieli lisätä rukoukseen vielä yksi rivi: ”Anna kotipuutarhurille kuppi kahvia, pihakeinu ja katse, joka näkee onnea enemmän kuin ongelmia ja kauneutta enemmän kuin keskeneräisyyttä”.

Heidi Nevalainen
Kirjoittaja on tiedottaja Kotka-Kymin seurakunnassa.