Mistä tänään kiittäisit?

Äitinä minulla on aika vähän periaatteita. Yksi niistä harvoista on se, että lapsi oppii sanomaan kiitos: kiitos ruuasta, kiitos lahjasta, kiitos kun autoit, kiitos ja hei. Samaa on harjoiteltu ulkomailla matkustaessa, on opeteltu sanomaan ”thank you bye bye”, ”Danke Tschüss”, ”tack och hej”, ”aitäh”.

Kiittäminen tekee monella tavalla hyvää. Se karsii meistä omahyväisyyttä ja auttaa meitä näkemään toinen toisemme. Se luo yhteyttä ja tuo esiin sen, miten olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Kiittäminen on kaunis tapa – ja paljon enemmän. Lyhyen huikkauksen lisäksi se on huomioimista, jakamista, yhteyden rakentamista, toisen arvostamista. Kiittäminen tekee hyvää sekä kiittäjälle itselleen että hänelle, jolle tuo pieni mutta tärkeä sana sanotaan.

Usein on syytä kiittää toista ihmistä, ja se on hyvä osata tehdä vaikka useammallakin kielellä. Joskus on myös aihetta kiittää ihan vaan itseään. Ehkä tänään voisit sanoa kiitoksen myös Jumalalle. Sekin kun tekee hyvää: kiinnittää meitä kolmiyhteiseen Jumalaan ja auttaa näkemään hänen vaikutuksensa ja hyvyytensä ihan tavallisen elämän keskellä.

Anna-Tiina Järvinen
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra.

Lapsia kädet ristissä.