Odota, odota!

Jokainen meistä tietää, millaista on odottaa. Odottaminenkin voi olla hyvin erilaista. Odotuksen sävy riippuu pitkälti siitä, mitä oikein odotamme. Lapsena odotimme innokkaina joulua, omia syntymäpäiviämme tai kesäloman alkua. Tuolloin odottavan aika tuntui pitkältä, mutta samalla se oli täynnä toivoa ja iloa. Odotimmehan jotain hyvää tulevaksi.

Ihan toinen asia on odottaa jotain vaikeaa ja pelottavaa, vaikkapa laboratoriovastauksia sairauden selvittämiseksi. Moni äiti ja isä on kokenut sen huolen, kun odottaa lastaan kotiin, eikä tiedä, missä hän on ja milloin hän tulee. Epävarmuudessa oleminen on sietämättömän raskasta.

Mitä sinä odotat itseltäsi? Toisilta ihmisiltä? Tai mitä sinä odotat ja toivot Jumalan suhteen? Koskeeko tuo odotus sitä, että saisit Jumalalta jotain uutta ja eheyttävää elämääsi? Tai ulottuuko odotuksesi ja toiveesi läheisiisi ja tuttaviisi? Tai odotatko Jumalalta ylipäätänsä mitään? Onko odotuksesi sävy täynnä luottamusta vai hallitseeko sitä pelko?

Odottaessamme Jumalan lupausten täyttymystä voimme aina rukoilla, vaikka odottamiseen kuluisi jopa neljäkymmentä vuotta. Parhaimmillaan oma ahdistus purkautuu näet hiljaiseen rukoukseen. Ehkä juuri rukous kuvaa osuvasti odotuksen ydintä. Jumalan lapsina meillä on oikeus odottaa Jumalalta suuria, kunhan muistamme liittää rukoukseemme myös pyynnön: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Marjo Kujala
Kirjoittaja on kirkkoherra Pyhtään seurakunnassa