Muistojen äärellä

Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet. (Virsi 147, säk. 1)

Kesän aikana käymme usein edesmenneiden rakkaidemme haudoilla. Haudalle pysähtyminen on aina koskettava hetki. Monet muistot tulevat mieleen. Kaipaus, mutta myös kiitollisuus yhdessä koetusta. Elämästä, jota olemme yhdessä kulkeneet kappaleen matkaa tai joskus vuosienkin ajan.

Tänä kesänä minulla on ollut tilaisuus käydä myös vanhoilla sukuhaudoilla. Vanhimpia niissä lepääviä sukupolvia en ole itse tavannut. Muistoja ja kertomuksia olen saattanut heidänkin elämästään kuulla. Nämäkin haudat herättävät tunteita. Niillä käynti on omien juurien kohtaamista ja löytämistä.

Seurakuntien kesäperinteisiin ovat kuuluneet hautausmaajuhlat. Miehikkälässä perinne on säilynyt katkeamattomana. Viikko sitten kokoonnuimme kirkkotarhaan muistelun, Jumalan sanan ja iankaikkisen elämän toivosta puhuvien sävelten äärelle. Ensi sunnuntaina vietämme vuorostaan Leirikankaalla hautausmaajuhlaa monen vuoden tauon jälkeen. Sunnuntain messu pidetään ensin samassa paikassa. Kirkkokahvien jälkeen on juhlan aika. Olet lämpimästi tervetullut!

Valoisaa ja virkistävää kesäaikaa!

Matti Astola
Kirjoittaja on Miehikkälän kappeliseurakunnan kappalainen.

Vanha rautainen ristimuistomerkki hautausmaalla.
Kuva: Erkko Vuorensola