Rakkauden voima

”Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä!
Hän kiitää yli vuorten,
hän kirmaa yli kukkuloiden!
Kuin gaselli on minun rakkaani,
hän on kuin nuori peura.”

Vanhan testamentin Laulujen laulun runot ovat rakkauskirjallisuutta. Sen säkeet kumpuavat muinaisen Lähi-idän rakkauslyriikan perinnöstä ja hipovat kauneudessaan täydellisyyttä. Uskonnollisena kirjallisuutena Laulujen laulun on sanottu olevan ”pyhistä pyhin”, Jumalan ja Israelin kansan tai Kristuksen ja hänen kirkkonsa rakkauden ylistystä.

Säkeet voi kuitenkin lukea myös ilman uskonnollisia vertauskuvia, kahden ihmisen välisen rakkauden vuoropuheluna. Laulujen laulussa kauniilla peitekielellä kuvattavaan eroottiseen rakkauteen ei liity minkäänlaista moraalista varausta tai häpeää. Rakkaus on kaunista ja ylitsepursuavaa. Se on kahden tasavertaisen rakastetun keskinäistä ylistystä. Laulujen laulun kielikuvat virtaavat hurmaavina luontovertauksina.

Nyt keskikesän korkeana hetkenä hehkuva, virtaava ja kukkiva luonto näyttää meille esimerkkiä rakkauden voimasta.

”Kukat nousevat maasta,
laulun aika on tullut,
joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät,
viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan.
Nouse kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!”

Hannamaria Yliraudanjoki
Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin  seurakunnassa