Myrskyn silmässä

Oli tuulinen kesäpäivä. Soutuvene keikkui järven selänteellä. Vanha mies seisoi veneen keskellä ja veti verkkoja ylös veneeseen. Nuori tyttö souti, huopasi venettä sitä mukaa, kun isoisä antoi napakoita ohjeita. Tytön kädet ja jalat olivat kireät vastustaessaan aaltojen ja tuulen voimaa. Lähestyvä ukkonen pelotti, ehtisivätkö rantaan turvaan ennen ukkosmyrskyä.

Kauan ennen Järvi-Suomen kesämyrskyä olivat aikuiset raavaat miehet Genesaretin järvellä taistelemassa hartiavoimin vastatuulen nostamassa aallokossa. Oli ilta ja pimeää, raju tuuli riepotteli kalastusvenettä. He eivät säikähtäneet niin paljon myrskyä kuin heitä kohti kävelevää hahmoa. Aaltojen pauhun keskeltä he kuulivat tutun äänen: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” (Matt.14) Jeesus oli tullut heidän luokseen.

Elämä voi heittää meidät keskelle myrskyä, elämän myllerrystä. Hädän keskellä avun etsiminen ja tukiverkko on tärkeää. Pelko, jännitys ja epävarmuus kuuluvat elämään. Niin myös Jeesuksen kuiskaus: ”Pysy rauhallisena, minä olen tässä”.

Anita Venäläinen
Kirjoittaja on Haminan seurakunnan kappalainen.