Kiiltokuvia vai esikuvia

Työkaverini kerää pyhimyspatsaita. Teimme patsaista näyttelyä Aaltoja-tapahtumaan Kymin kirkkoon. Samalla mietimme kirkon suhtautumista pyhimyksiin. Luterilaisissa kirkoissa ei enää juuri pyhimyspatsaita nähdä, elleivät ne ole vanhoja, keskiaikaisia kirkkoja. Pyhimyskulttuuri Suomessa katkesi uskonpuhdistukseen. Lutherin mielestä pyhimykset olivat kyllä hyviä uskon esikuvia, mutta pyhimyslegendat olivat tehneet pyhimyksistä epäinhimillisiä ja virheettömiä ihmisiä, joihin on mahdotonta samaistua.

Viime maanantaina pysähdyin ihailemaan kukkoa Porvoon tuomiokirkon kellotapulin katolla. Kukko tuo mieleen Pietarin. Pietari ei ollut millään lailla täydellinen. Voisiko oikeastaan pahemmin mokatakaan, kuin että tiukan paikan tullen kieltää tuntevansa koko Jeesusta? Jeesus tiesi, että Pietari kieltäisi hänet ja silti hän pyysi juuri Pietaria kaitsemaan laumaansa. Pietari oli se kallio, jolle Jeesus kirkkonsa rakensi. Epäonnistuja ja luuseri kelpasi Jeesukselle.

On lohdullista, että Jeesuksen lähimmät oppilaatkaan eivät olleet täydellisiä. Pietari on uskon esikuvana siinä mielessä hyvä tyyppi, että hän muistuttaa, ettei tarvitse olla täydellinen, että kelpaa Jumalalle. Ei tarvitse olla superihminen.

Kotimatkalla Porvoosta pysähdyin kauppaan ja ostin korttihyllystä kortin, jossa luki: ”Meidän tulee olla aitoja, ei täydellisiä.” Se puhutteli minua.

Enna Järnstedt
Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa.