Hämäränhyssyä

Aamu-uniselle tänä aamuna tuntui hyvältä, nimittäin sai nukkua tunnin pidempään. Muistithan kääntää kelloasi tunnilla taaksepäin? Kalenteri ilmoittaa, että kesäaika päättyy, päivät alkavat lyhentyä ja illat pimentyä. Alkaa olla käsillä aika, jolloin tarvitsee sytytellä sähkövaloja varhain aamusta myöhäiseen iltaan. Ja kun tänä sähkönsäästön aikana pitäisi säästellä sähköä, jotta sitä riittäisi kaikille.

Vuosia sitten olin viettämässä lomaa marraskuussa Posion mökillä. Ennen pimeää poikkesin vielä tervehtimässä naapurin Kaukoa ja Kaisaa. Ihmettelin, kun he istuivat tuvassa narisevissa keinutuoleissa tekemättä mitään. He sanoivat, että ”me vietämme nyt hämäränhyssyä”. Lapissa illan hämärtyvä sinisyys on tärkeä hetki, joka on usein otettu vastaan niin, että sinisen hetken alkaessa keskeytetään kaikki askareet ja istahdetaan vaikka kiikkutuoliin. Valoja ei sytytetä, vaan annetaan hämärän laskeutua. Vasta kun on täysin pimeää, sytytetään valot ja jatketaan askareita.  

Tämä Kaukon ja Kaisan hämäränhyssyn vietto vaikutti kauniilta ja viisaalta tavalta. Sen vietto kunnioittaa vuorokauden rytmiä ja tuo jokaiseen päivään hiljentymishetken. Voisiko syksyn hämärän ja pimeänkin ajan tarkoitus olla tukea ihmiselämälle tärkeää rytmiä? Vuodenaikojen kierto on tärkeä osa meitä ja voi antaa aineksia jokaisen päivän henkilökohtaiseen hiljentymiseen, lepoon ja rauhoittumiseen. Uskon, että arjen ja pyhän rytmin säilyttäminen elvyttää ruumistamme ja sieluamme.

Siis sytytetään kynttilä, yksi tai useampia, pysähdytään, hengitetään syvään ja annetaan ruumiimme, sielumme ja henkemme levätä hetki. Siinä pienessä kynttilän valossa ja hiljaisuudessa voi Jumala puhua meille: ”Levähdä rauhassa, minä olen sinun kanssasi.”

Marjo Kujala
Kirjoittaja on kirkkoherra Pyhtään seurakunnassa.

Kynttilöitä ikkunalla, ulkona pimeää.