Pyhäpäivänä su 30.7.2023

AIKA

Olen tänä kesänä hämmästellyt ajan kulumista, vaikka sanotaankin ettei aika kulu, mutta kyllä vuodet vaan seuraavat toisiaan yllättävän nopeasti. Katselin jokin aika sitten meidän häävideota, liki 30 vuoden takaa. Siinä nuoripari astelee totisena Vehkalahden Marian kirkon alttarille ja vakuuttaa tahtovansa rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.  On pätkiä onnitteluista, ruokailuista ja ohjelmanumeroista. 

Viime katselukerralla havahduin siihen, kuinka moni juhlaan osallistuneista rakkaista ystävistä on poissa - ajan rajan takana.  Heitä ei voi enää tavata, uusia muistoja ei synny. He ovat sydämessä, jäljellä ovat muistot ja kohtaamiset, jotka saimme tässä ajassa yhdessä kokea.  Mietin mummiani, jonka syli oli lämmin ja pehmeä, rieska oli tuoretta ja maistuvaa. Hän oli turva, huolenpito ja hyväksyntä ja sitten tajuan, että hän on poissa. Mutta hän on läsnä minussa kuitenkin.

Samalla mieleeni tuli hassu ajatus: häistämme puuttui kauhean paljon tärkeitä ihmisiä!! Tärkeimpänä omat lapset, siskojen puolisot ja heidän lapset ja monet vuosien varrella saadut rakkaat ystävät. Heidät opimme tuntemaan myöhemmin elämän matkalla ja kuinka paljon merkityksellisiä kohtaamisia, yhteyttä, elämän rosoa ja rikkautta olemme yhdessä jakaneet, ainutkertaisissa ohikiitävissä hetkissä.

Toivon Sinulle hyviä kesän kohtaamisia, läsnäoloa ja asettumista tähän hetkeen, koska juuri siinä tapahtuu elämä, muodostuu merkitys ja syntyy muisto!!

Terhi Ruokonen-Jalo

Kirjoittaja työskentelee perheneuvojana Kotka-Kymin seurakunnassa